Tässä artikkelissa käsittelen vihapuhetta laajemmassa viitekehyksessä. Yleisradio ja muu valtamedia uutisoi vihapuheen lähes aina kansallismielisten tekemänä. Vihapuhe kohdistuu valtamedian artikkeleissa yleensä maahanmuuttajiin, suvaitsevaisiin toimittajiin / medioihin tai seksuaalivähemmistöihin ja viranomaisiin.
Tällainen yhden näkökulman uutisointi jopa lisää vihapuhetta ja kansalaisten jakaantumista leireihin. Käyn artikkelissa läpi itseäni tapausesimerkkinä käyttäen vihapuhetta ja vihatekoja, jotka ovat kohdistuneet minuun isänmaallisena aktiivina ja poliitikkona. Yleisradio on toiminnallaan voimistanut vihanilmauksia minua kohtaan.
Perjantaina 12.4.2019 järjestettiin vaalipaneeli, jossa jouduin vihapuheen, syrjinnän ja väärän ilmiannon kohteeksi
Vaalihäirintä
Valtamediassa oli kevään 2019 eduskuntavaalien aikaan paljon keskustelua vihapuheesta ja vaalihäirinnästä. Suldaan Said Ahmed kertoi, että hänen takkiinsa liimattiin tarra. Väite jäi hänen sanansa varaan. Ulkoministeri Soinin päälle melkein käytiin vaalitapahtumassa. Laura Huhtasaaren koti uhattiin polttaa. Näitä vihapuheen ja -tekojen muotoja toisteltiin artikkelista toiseen. Itseeni kohdistunut poliittinen väkivalta, jossa kyynärluuni murrettiin kepeillä hakkaamalla ei koskaan päässyt noihin valtamediassa tunnustettuihin vaalihäirintä-artikkeleihin mukaan. Samassa tilanteessa pahoinpideltiin neljä muutakin ihmistä, joten tämä oli selkeästi vakavin poliittisen häirinnän tapaus vaaleissa.
Yleisradion ratkaisu jättää kokonaan uutisoimatta Helsingin Narinkkatorilla 23.3.2019 klo 20 tapahtunut poliittisesti motivoitunut pahoinpitelyni on journalistisesti kestämätön. Olimme suoraan yhteydessä Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaavaan tuottajaan Petri Kejoseen asiassa, ja hän vahvisti pahoinpitelyni olleen YLE:n tiedossa.
Helsingin poliisikaan ei tiedottanut pahoinpitelystäni päivittäistiedotteessaan, vaan somepaineen jälkeen vasta parin päivän viiveellä. Poliisin tiedotettua monet valtakunnanmediat uutisoivat asiallisesti rikoksesta myös minua haastattelemalla. Asiallisin juttu oli MTV3:n, joskin siinäkin on pari asiavirhettä. Jutussa ei mainita, että käteni murtui eikä sitä, etten itse kuvannut tilanteessa:
Pahoinpitelystäni kirjoitin tällä samalla nettisivustollani artikkelin, jossa on myös linkki tapahtumasta olevaan videotallenteeseen (pahoinpitely kohdassa 7 min alkaen, yli 15 000 katselukertaa):
YLE vaikenee äärivasemmiston väkivaltaisesta vaalihäirinnästä
Yllä linkitetyssä artikkelissani on laajahkosti esitelty myös tunnetun kurdin, kansalaisaktivisti Anter Yasan kirjoittamaa artikkelia, jossa tulee hyvin esiin minuun jo vuosia kohdistettua vihapuhetta, joka siis jatkui vielä käteni murtaneen väkivallan jälkeenkin. Olen sittemmin keskustellut Yasan kanssa näiden hänen näkemystensä vaarallisuudesta minulle ja hän on poistanut artikkelinsa netistä.
Ennen väkivallan alkamista äärivasemmistolaisista anarkisteista ja maahanmuuttajataustaisista kurdeista koostunut pahoinpitelijäjoukkio huuteli ’Natsit pois, rasistit pois’ -iskulauseitaan. Selvästi jo vuosia isänmaallisiin suomalaisiin ja mm. perussuomalaisiin kohdistunut vihapuhe oli lietsomassa pahoinpitelijöitäni myös poliittiseen väkivaltaan. Yleisradion päätös olla julkaisematta mitään tästä viiden ihmisen pahoinpitelyyn johtaneesta poliittisesta aggressiosta on osaltaan lisäämässä isänmaallisiin kohdistuvan väkivallan hyväksyttävyyttä Suomessa.
Käteni kipsattiin ja vamma haittasi pahasti viimeisen kuukauden tärkeää vaalityötäni. Mm. vaalijulisteiden vienti koko Uudellemaalle kehikoihin oli yksikätisenä vaivalloista. Olin ehdokkaana Reformi-liikkeen kahden hengen valitsijayhdistysten yhteislistalla, joten organisaationi oli hyvin pieni ja fyysistä talkootyötä oli paljon.
yleisradio isänmaallisten kimpussa jo vuodesta 2015
Reformi Uusimaa joutui Yleisradion vaalisyrjinnän kohteeksi muutenkin, kuin että YLE ei uutisoinut vaaliväkivallasta Reformin ehdokasta kohtaan. Reformia ei myöskään kutsuttu YLE:n pienpuolueiden ja -ryhmien vaalitenttiin radioon tai televisioon. Tästä syrjinnästä Reformi Uusimaa jätti rikosilmoituksen, josta Helsingin poliisin rikoskomisario Markku Silen teki tutkimattajättämispäätöksen. Ylen päätös jättää Reformi pois vaaliväittelyistä viittaa siihen, että myös pahoinpitelystäni uutisoimattomuus johtui YLE:n haluttomuudesta antaa mitään julkisuutta Reformille vaalien alla.
Yleisradion rooli vihapuheessa Suomen isänmaallisia aktiiveja kohtaan alkoi jo 2015, kun Jessikka Aro julkaisi Yle Kioskin toimittajana ensimmäisen artikkelinsa ’Venäjän trolleista’:
https://kioski.yle.fi/omat/venaja-trollit-suomessa
Jessikka Aro maalittaa artikkelissa myös MV-lehden ja sitä kautta Ilja Janitskinin, vaikkei Janitskinia nimeltä mainitsekaan:
”Verkossa toimii myös useita Venäjän johdon näkemyksiä myötäileviä sivustoja. Näitä ovat esimerkiksi Sputnik News, Johan Bäckmanin blogi, Finnbay, Verkkomedia, sott.net ja mvlehti.net.”
Lopulta Aron maalitus Janitskinia kohtaan ’Venäjän trollina’ johti Janitskinin toimeentulon loppumiseen ja vapaudenriistoon 10 kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen ilman syytettä tai tuomiota. Mitään todisteita Janitskinin Venäjä-yhteyksistä ei poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin kyennyt esittämään. Yleisradio oy on yksi rikosilmoituksen tekijöistä Janitskinista ja ilmeisesti myös Aron asianajokulujen maksaja. Lopultahan laskut kuittaa suomalaiset veronmaksajat, eli maksamme siitä, että Yle vainoaa kansalaisia ja rajoittaa sananvapautta verovaroin.
Yleisradion vaino Janitskinia kohtaan on myös hyvin poliittista luonteeltaan. Janitskinin pidätys Interpol-haulla vuonna 2017 Andorrasta tapahtui hänen kerätessään kannattajakortteja vuoden 2018 presidentinvaaleihin. Janitskin edusti presidenttiehdokkaana Reformi-liikettä, joten tässä ilmenee Yleisradion pitkään jatkunut maalitus ja syrjivä uutisointi Reformista.
Jessikka Aron maalitus on kohdistunut suoraan minuunkin (linkki), josta tein rikosilmoituksen. Sama Helsingin poliisin rikoskomisario Markku Silen teki tässäkin asiassa tutkimattajättämispäätöksen:
Onko Jessikka Arolla ja hänen kansainvälisillä hybridioperaatioillaan syytesuoja Suomessa?
Perjantai 12.4.2019 vaalipaneeli
Paneelin osallistujat ryhmäkuvassa, vasemmalla paneelin järjestäjistä Feministisen puolueen Johannes Koski. Koski ei osallistunut keskusteluun paneelissa, mutta toteutti tilaisuutta muuten.
Kaksi päivää ennen eduskuntavaalien vaalipäivää järjestettiin artikkelikuvanakin ollut ’Olisiko teillä hetki aikaa keskustella vihapuheesta 2.0’ -vaalipaneeli. Teen kansalaisjournalismia mm. kuvaamalla poliittisia tapahtumia ja mielenilmauksia YouTube-tileilleni. YouTube oli myös isossa roolissa omassa vaalityössäni, kun puolueiden ulkopuolisena ehdokkaana rahaa ei kampanjointiini ollut paljon käytettävissä.
Tilaisuutta mainostettiin julkisena vaalitapahtumana ja paikkana oli Helsingin yliopiston kirjaston kahvila, joka on kaikille kansalaisille avoin. En ollenkaan osannut varautua kohteluun, johon jouduin tilaisuudessa. Linkissä olevan videon alusta tapahtumankulku käy hyvin ilmi:
rikosilmoitus paneelin tapahtumista
Käyn läpi paneelin tapahtumia tapahtumankuvauksena, jonka liitän myös rikosilmoitukseeni. Heti istuttuani paikalleni vihreiden eduskuntavaaliehdokas Mikki Kauste puhuttelee suoraan minua ’Onko tämä vaalihäirintää?’ Kauste viittaa katsojiini ja minuun ’äärioikeistolainen retoriikka’ -ilmauksella.
Suldaan Said Ahmed sanoo ’En koe oloani mukavaksi tässä tilaisuudessa, koska näen täällä monia, jotka kiusaavat minua somessa. Toivoisin järjestäjän ottavan huomioon, että täällä on streameja, jotka kiusaavat.’ Samalla Ahmed osoittaa kädellään minuun.
Juontaja Samuli Suonpää sanoo ’on ilmoitettu vahtimestareille, katsotaan saadaanko aikaan jotakin’. Suonpää jatkaa kysymällä, ’millaista vaalihäirintää on, että erilaiset ryhmät natseja tulevat kamera tuohon naaman eteen häiritsemään ehdokkaita. Kaikki tiedämme, ettei tällä ole mitään tekemistä tiedonvälityksen tai demokratian kanssa. Tää näyttää hyvin nopeasti pelottelulta.’
Mikki Kauste sanoo suoraan minulle, että ’tuo on naurettavaa pelleilyä ja hyvin lapsellista toimintaa. Toivottavasti säkin kasvat joskus aikuiseksi ja opit ymmärtämään.’
Ahmed sanoo: ’Itiksessä tuo henkilö (osoittaa minua) kavereineen tuli osoittamaan minun (Ahmedin) kampanjapäällikön kasvoihin kameralla. Jokainen tietää miltä tuntuu, kun vaaditaan puhumaan kameralle.’
Järjestyksenvalvojat tulevat poistamaan minua, vaikken ole sanonut sanaakaan. Joku panelisti sanoo, että häiriköin. Suonpää sanoo mikrofoniin ’voitko lähteä tästä helvettiin oli murtunut käsi tai ei’, kun vetoan pahoinpitelyssä murtuneeseen käteeni, etteivät järjestyksenvalvojat koskisi minuun. Panelistit tietävät varmasti hyvin, missä käteni murtui. Joku panelisti sanoo järjestyksenvalvojille ’viekää hänet heti pois, hän häiritsee tässä’. Sanon järjestyksenvalvojille, etten ole sanonut sanaakaan ja sanon, että poliisin pitäisi tulla arvioimaan tilannetta.
Suonpää sanoo ’ilmeisesti rasistimediassa on ollut suoranainen kutsukin tulla tänne häiriköimään ja ei oikein voida voimakeinoihinkaan tässä suoraan siirtyä’. Sanon, etten ole häirinnyt enkä halua sanoa mitään, jottei sen takia minua syytettäisi häiriköimisestä. Pyydän panelisteja jatkamaan tilaisuutta normaalisti.
Oula Silvennoinen sanoo, että ’aggressiivinen iholle tuleva kuvaaminen jatkuvasti Panun ja hänen hengenheimolaistensa toimintatapa. Häiritset koko ajan ja tiedät sen tekeväsi’.
Poliisi saapuu, pyydän kirjallisen määräyksen poistumiskäskystä. Poliisi ilmoittaa, että häiritsen tilaisuutta, kiellän häirinneeni millään tavalla. Poliisi poistaa minut talutusotteella ja yleisö taputtaa. Kerron partiota johtavalle Seppo Vesalalle (nimikyltti näkyy videolla), että videoni todistaa, etten ole häiriköinyt mitenkään. Poliisi kertoo järjestäjien ilmoittaneen minun häiriköineen tilaisuutta. Pyydän oikeutta jäädä tilaisuuteen, koska en ollut sanallakaan häirinnyt tilaisuutta. Poliisi sanoo, ettei ole kysymys siitä sanoinko jotakin. Pyydän lupaa istua sivummalla ja juoda kahvini loppuun, mutta saan edelleen poistumiskäskyn ja minut talutetaan ulos.
Ulkona poliisi ilmoittaa, että järjestäjän mukaan olen häirinnyt tilaisuutta. Sanon, että järjestäjä valehtelee ja kysyn miten tämä tilanne nyt ratkaistaan. Poliisi sanoo, että se ratkaistaan niin, että saan poistumiskäskyn. Sanon, että tämä on laiton käsky. Sisältä tulee sivullinen rouva, joka vahvistaa poliisille, etten häirinnyt mitenkään tilaisuutta. Sanon poliisille, että kyseessä on julkinen vaalitilaisuus ja julkinen paikka. Poliisi sanoo, että kuvaaminen ei ollut poistumiskäskyn syynä, järjestäjä ei ollut puhunut poliisille kuvaamisesta mitään. Poliisi sanoo, että jos koen joutuneeni rikoksen uhriksi, niin voin tehdä rikosilmoituksen, jonka aion tehdäkin.
Vasinkin hätäkeskusilmoituksen tehnyt henkilö on mitä ilmeisimmin syyllistynyt väärään ilmiantoon. On mahdollista, että soittaja oli feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokas Johannes Koski (ryhmäkuvassa vasemmalla ylempänä).
Heti paneelin jälkeen Suonpää jatkoi herjaamistani twitteissä:
A-studio 31.7.2019
Yleisradio esitti 31.7.2019 A-studion ohjelman ”Vaarantaako vihapuhe demokratian?” (linkki), jossa palattiin edellä käsiteltyyn 12.4.2019 vaalipaneeliin:
https://areena.yle.fi/1-4584685
Jätin Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokiselle seuraavan oikaisuvaatimuksen Oula Silvennoisen valheellisista väitteistä vaalipaneelin tapahtumista:
Ohjelman kuvauksessa mainitaan mm. seuraavaa ”Poliitikkojen häirinnästä keskustelemassa vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana ollut historiantutkija Oula Silvennoinen”.
Tutkija Silvennoinen esitti haastateltavana kunniaani törkeästi loukkaavia väitteitä ja aiheutti lausunnoillaan erittäin kielteistä julkisuutta minulle. Silvennoinen väitti, selvästi tunnistettavasti, allekirjoittaneen olevan ”äärioikeistoaktivisti” ja että minut olisi jouduttu poistamaan tilaisuudesta poliisin toimin. Nämä väitteet ovat selkeästi valheita ja vahvasti leimaavia.
Liitteenä videoni paneelista, jossa on selkeästi havaittavissa Silvennoisen väärät väittämät. Videota on katsottu jo 12 726 kertaa, joten tapahtumien todellinen kulku on jo laajasti ihmisten tiedossa.
Olin itse Reformi -liikkeen eduskuntavaaliehdokkaana ja minuun kohdistettiin vakavaa väkivaltaa Narinkkatorilla 23.3.2019. Tilanteesta uutisoitiin laajalti muissa valtamedioissa, mutta Yleisradio ei vaatimuksistani huolimatta uutisoinut asiasta mitään, vaikka vastaavan tuottajan Petri Kejosen mukaan juttu oli tehty valmiiksi.
Tutkija Silvennoisen esiintyminen A-studiossa on herättänyt vilkkaan keskustelun sosiaalisissa medioissa ja kunniani loukkaaminen näiden väärien väittämien johdosta vain jatkuu ja yltyy. Liitteenä mm. kuvakaappaus Mikki Kausteen Twitter-tililtä:
Vaadin saada tulla oikaisemaan Oula Silvennoisen valheelliset väittämät A-studion suoraan lähetykseen ja kertomaan oman kokemukseni vakavasta vaalihäirinnästä ja suoranaisista vaalirikoksista, joihin Yleisradio Oy on puolueellisella raportoinnillaan syyllistynyt.
Vetoan oikaisuvaatimuksessani Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeiden kohtiin 20, 21, 22 ja 23.
Journalistin ohjeet
https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/
Virheen korjaus ja oma kannanotto
20. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
Vaadin saada viipymättä vastauksen tähän oikeusvaatimukseeni.
Helsingissä, 11.8.2019
Panu Huuhtanen
Reformi -studion vastaava päätoimittaja
YLE KIELTÄYTYY PÄÄSTÄMÄSTÄ MINUA OIKAISEMAAN SILVENNOISEN VÄÄRIÄ VÄITTEITÄ
Yleisradion vastaus oikaisuvaatimukseeni tuli varsin pian Jokisen sijaiselta päätoimittaja Riikka Räisäseltä.
Arvoisa Panu Huuhtanen, kiitos lähettämästänne palautteesta liittyen A-studion lähetykseen 31. heinäkuuta 2019.
Kirjoitatte, että lähetyksessä haastateltu Oula Silvennoinen olisi esittänyt teistä väitteitä, joista olisitte selvästi tunnistettavissa.
Silvennoinen totesi A-studion keskustelussa, että “[y]hdessä [vaali]tilaisuudessa jouduttiin yksi äärioikeistoaktivisti poistamaan poliisin toimin.”
Väitteessä ei viitata teihin tavalla, josta olisitte selvästi tunnistettavissa Journalistin ohjeiden 21. kohdan tarkoittamassa mielessä, eikä Ylellä ole tietoa, että Silvennoinen olisi viitannut nimenomaan teihin. Tämän perusteella teille ei siis synny oikeutta samanaikaiseen kuulemiseen tai kannanottoon.
Lähetyksessä ei myöskään ole oikaistavaa asiavirhettä.
Ystävällisin terveisin,
Riikka Räisänen
(vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen sijaisena 12.-25.8.2019)
valitus julkisen sanan neuvostoon ja rikostutkinta
Koska Yleisradio kieltäytyi päästämästä minua oikaisemaan Silvennoisen vääriä väittämiä A-studioon (yllä), niin voin valittaa päätöksestä JSN:oon, minkä teenkin.
Jätän myös rikosilmoituksen 12.4.2019 vaalipaneelin tapahtumista. Pyydän poliisia tutkimaan täyttyvätkö ainakin seuraavat rikosnimikkeet paneelin järjestäjien ja osallistujien toimissa:
Kunnianloukkaus (mahdollisesti törkeä tekomuoto, koska tapahtui yleisön edessä ja teko levisi myös live-videointien kautta suurelle yleisölle): Ainakin Mikki Kauste ja Samuli Suonpää käyttivät minusta hyvin halveeraavaa kieltä ja jatkoivat herjaamistaan vielä twitterissäkin tapauksen jälkeen. Oula Silvennoinen jatkoi tilaisuuteen viitaten Yleisradion A-studiossa kunniani loukkaamista (käsitelty aiemmin artikkelissa).
Syrjintä: Laissa syrjintänä esitetään mm. ’kieltäytyminen päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai hänen poistamisensa sieltä’. Syrjinnän kieltävässä lainsäädännössä erityisesti kielletään syrjimästä ihmistä ’yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan’ perusteella, minkä katson juurikin olleen syrjintäni peruste 12.4. Suldaan Said Ahmed aloitti vaatimukset poistamisestani tilaisuudesta ja hänen kohdallaan tulee tutkia myös ’rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän ja ihonvärin’ perusteella tapahtunut syrjintä.
Väärä ilmianto: ”Väärä ilmianto on kyseessä silloin, kun joku antaa tuomioistuimelle, esitutkintaviranomaiselle tai jollekin muulle viranomaiselle väärän tiedon ja aiheuttaa siten vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai että häneen kohdistetaan jokin muu pakkokeino.”
Poliisille sellaisen tiedon 12.4. antanut, että häiritsen tapahtumaa on syyllistynyt selkeästi väärään ilmiantoon. Videoni todistaa, etten mitenkään häirinnyt tapahtumaa. Väärä ilmianto johti minuun kohdistuneeseen pakkokeinoon eli poliisin antamaan poistumiskäskyyn. Se rajoitti perustuslain turvaamaa vapaata oleskeluani julkisessa tilassa, yliopiston kirjaston kahvilassa. Olin myös kahvilan asiakas, kun väärä ilmianto minusta tehtiin, olin tilannut kahvin, jonka rauhallinen nauttiminen estyi.
Rikosilmoitus jätetty 17.8.2019:
