Jyväskylän Yliopisto olisi syytä viedä oikeuteen Huhtasaaren gradun käsittelyvirheistä

Tässä artikkelissa käyn perusteellisesti läpi koko prosessia, johon kansanedustaja Laura Huhtasaari joutui 15 vuotta vanhan gradunsa tiimoilta. Koko prosessi sisältää niin paljon omituisia piirteitä, että Huhtasaaren olisi yhteiskunnallisesti tärkeää selvittää häneen kohdistuneet oikeusturvaloukkaukset oikeusteitse.

On kestämätöntä, että isänmaallisten ihmisten mustamaalaamiseen aina kansanedustaja, presidenttiehdokas ja puolueen varapuheenjohtaja Huhtasaarta myöten tuntuu olevan oikeus käyttää vaikka kuinka arveluttavia ja jopa laittomia keinoja, kun asia on ’suvaitsevaisten’ mielestä niin ’tärkeä ja hyvä’. Lakien pitäisi koskea yhteiskunnassa kaikkia yhdenvertaisesti, myös ’social justice warrior’ -aktivisteja, jotka tässäkin prosessissa ovat mm. rikkoneet Huhtasaaren tekijänoikeuksia graduunsa hänelle erittäin merkittävää haittaa aiheuttaen.

Olen artikkelia varten perehtynyt Jyväskylän yliopiston esiselvitysten aineistoon ja lainaan niitä.

Nythän Huhtasaaren gradun suhteen olemme lähtötilanteessa: Gradu on jälleen Jyväskylän yliopiston alaisessa kirjastossa hyllyssä arvosanalla C. Gradun yhteyteen on liitetty kaksi esiselvitystä siitä, onko gradua aihetta viedä varsinaiseen tarkastusprosessiin Jyväskylän yliopistolla. Molemmissa esiselvityksissä vastauksena on, että gradu ei anna aihetta varsinaiseen tarkastusprosessiin.

Herääkin kysymys, että miksi gradu alun perinkään revittiin puoleksi vuodeksi koko Suomen mediakentän valokeilaan? Artikkelissani esitän näkemyksen, että gradun riepottelulle oli vain poliittiset perusteet, ei mitään tiedeyhteisön tarpeista nousevaa syytä. Tärkein perusteeni väitteelle on se tosiasia, että tutkintojen suhteen valitusaika on 5 vuotta. Huhtasaaren gradu valmistui 15 vuotta sitten, joten oli alun alkaenkin täysin selvää, että 5 vuoden valitusajan jälkeen tutkinnolle ja gradulle ei ollut mitään mahdollisuutta enää asettaa sanktioita. Varsinkin, kun Huhtasaari ei ryhtynyt tutkijaksi eikä luokanopettajan ihan perus-gradulla ole tiedeyhteisölle juurikaan merkitystä.

 

Tutkintojen ja opinnäytetöiden valitusaika on 5 vuotta

Vaikka gradusta löytyikin puutteita, joihin jo gradun ohjaus- ja tarkastusvaiheessa Jyväskylän yliopiston olisi ehdottomasti pitänyt reagoida (miksei reagoitu?), niin varsinaiseen tarkastusprosessiin olisi ollut turha lähteä. Mitään sanktioita varsinaisesta tarkastusprosessissa ei olisi voinut enää gradulle ja tutkinnolle asettaa. Miksi sitten tällaiseen esiselvitykseen lähdettiin, kun oli alusta asti selvää, ettei varsinaiseen tarkastusprosessiin ole mitään perusteita yli 5 vuotta vanhojen tutkintojen kohdalla mennä?

Esiselvityksenhän pitäisi olla vain yliopiston oma kevyt pohdinta, jolla päätetään ainoastaan onko varsinaiseen tarkastukseen aihetta. Nyt näistä peräti kahdesta (??!!) esiselvityksestä tehtiin kuukausia kestänyt mediaspektaakkeli, jolla pyrittiin vakavasti vahingoittamaan Huhtasaaren presidentinvaalikampanjaa ja poliittista uraa muutenkin kansanedustajana ja Perussuomalaisten varapuheenjohtajana mainehaittaa aiheuttaen.

 

Laura Huhtasaaren vaino gradun kautta sai jopa rikollisia (?) piirteitä

Olen aiemmin kirjoittanut Huhtasaaren gradun käsittelyn epäkohdista kahdessa Uuden Suomen artikkelissani:

http://panuhuuhtanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257497-laura-huhtasaaren-vaino-gradun-kautta-saa-jopa-rikollisia-piirteita

Mm. tekijänoikeuslainsäädännön mahdolliset rikkomukset tulivat selkeästi esille lakiasiaintoimisto Turre Legalin perehdyttyä gradujen tekijänoikeuskysymyksiin live-videossaan. Turre Legalin lakiasiantuntemukseen tukeutuen tein toisen artikkelini Huhtasaaren gradusta Uuteen Suomeen:

http://panuhuuhtanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257615-tekijanoikeusjuristin-nakemys-huhtasaaren-gradun-julkisesta-kasittelysta-video

 

Toinen esiselvitys vielä järjettömämpi

Edellisessä kappaleessa viittaamani Uuden Suomen artikkelit kyseenalaistavat jo monella tavalla Huhtasaaren gradun ensimmäisen esiselvityksen mielekkyyden ja lainmukaisuudenkin. Moitittavinta on, että Jyväskylän yliopisto oli itse laittomasti digitoinut ja jaellut Huhtasaaren gradua meileillä ihmisille. Tällöin mahdollistuivat laajemmat tekijänoikeuksien loukkaukset kuten koko gradun julkaisu netissä (Tuomas Tiainen) ja myös gradun plagiaatin tunnistusohjelmiin ajaminen, jolloin myös valmistuu uusi kappale opinnäytteestä eri alustalle tekijänoikeuksia rikkoen. Kenen lisensseillä laiton materiaali ilman Huhtasaaren lupaa ajettiin analyysiohjelmiin???

Vaikuttaa siltä, että jo ensimmäisenkin esitutkimuksen osalta oli hyödynnetty näitä laittomia teitä saatuja plagiaatin tunnistusohjelmien tuloksia ilman Huhtasaaren suostumusta. On hyvin vaikea nähdä, miten muuten ensimmäisen esiselvityksen 5% vastaavuusprosenttiin muihin graduihin olisi voitu päästä. On huomattava, että kun tekijänoikeusloukkaukset kävivät selväksi, niin toisessa esiselvityksessä ei enää esitetty mitään vastaavuusprosenttia koko gradun osalta. Manuaalisesti tällaisia prosentteja on ylivoimaisen työlästä 71 sivua pitkästä opinnäytetyöstä laskea.

Kun Patrik Scheinin tekemässä toisessa esiselvityksessä ei voitu enää avoimesti esittää tuloksia, joita voi saada vain digitaalisilla analyysimenetelmillä, niin Svenska Ylen artikkeli gradusta näyttäytyy yhä arveluttavammassa valossa. Svenska Ylen artikkelia varten oli ilmeisesti ajettu ilman tekijän lupaa myös Tiina Simpasen aiemmin digitoimaton gradu analyysiohjelmistoon. Myös Simpasen tekijänoikeuksien mahdolliset loukkaukset olisi hyvä tutkia oikeusteitse. Alla olevassa Svenska Ylen (linkki) artikkelissa esitetään väitteitä jopa 30% vastaavuuksista aiempiin opinnäytetöihin Huhtasaaren gradussa:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/09/ylen-selvitys-paljastaa-laura-huhtasaaren-gradussa-rajusti-luultua-enemman

Scheinin kykeni omassa esiselvityksessään muka ’manuaalisesti’ analysoimaan vain 3,5 sivun loppupohdinnan Huhtasaaren 71 sivun gradusta. Jopa tällaisen pienen katkelman manuaalinen analyysi oli kuulemma suht työlästä, mutta mahdollista. Miten ihmeessä sitten valtakunnallinen media Svenska Yle (ja myös Ylen TV:n pääuutislähetys) voivat revitellä koko gradun 30% vastaavuusluvuilla ihan vain toimittajan ’asiantuntemuksella’ ja ajankäyttömahdollisuuksilla?

Vastaus on tietenkin se, että Huhtasaaren tekijänoikeuksia (Huhtasaari luovutti gradun yliopistolle vain paperisena, eikä antanut suostumustaan digitoimiseen missään vaiheessa) loukaten jo Svenska Yle käytti tekijänoikeusrikkeiden kautta saatua plagioinnin tunnistusohjelmien tuloksia artikkelinsa pohjana. Edes pelkkä plagiaatintunnistusohjelmiston raakadata ei oikeuttaisi suoraan tuomitsemaan vastaavuuksia plagioinniksi (esim. saman alkuperäistekstin käyttö kuten OPS on sallittua vastaavuutta). Puhumattakaan, että data, johon artikkelissa vedotaan on saatu ilmeisesti tekijänoikeuslainsäädäntöä rikkovalla menettelyllä!

Kun Scheininille oli julkisuudenkin kautta luotu painetta, että esiselvityksessä ei saa käyttää tätä digitaalista dataa, niin myöskään mitään vastaavuusprosenttia ei Scheinin enää kyennyt esittämään koko gradun osalta. Näin ollen Svenska Ylen artikkelia voidaan pitää valeuutisena ja Huhtasaarta herjaavana.

Jos Scheinin olisi rehellinen, niin hän myöntäisi, että mm. Svenska Ylen käyttämä digitaalinen plagiaatintunnistusohjelman data oli myös Scheininin käytössä hänen esiselvityksessään. Alla olevassa kuvassa on otettu Yle Svenskan jutussaan julkaisemasta koko Huhtasaaren gradua kuvanneesta vastaavuuskaaviosta vain Loppupohdinta-osio (3,5 sivua).

Se, että Scheinin osasi ’manuaalisessa’ analyysissään keskittyä juuri Loppupohdinta-osioon johtui tietenkin näistä digitaalisen datan vastaavuuksista, joita Loppupohdinnassa näkyi eniten. Huomiota kiinnittää se, että Svenska Ylen kuvasta voi laskea peräti 7 eri väriä, jotka viittaavat eri lähteisiin Huhtasaaren loppupohdinta-osiossa.

Scheinin ei kuitenkaan esiselvityksessään esitä mitään erittelyä, miten Huhtasaaren Loppupohdinta-osio on rakentunut. Scheinin puhuu hämärästi vain ’tutkimuksista’, joita Huhtasaari Loppupohdinnassaan Scheininin mukaan lainaa ilman viittausta lähteeseen. Selitys Scheininin epätarkkuuksille on tietenkin se, että manuaalisesti olisi ollut melko lailla mahdoton löytää kaikki 7 lähdettä. Scheinin itse tietää digitaalisen datansa avulla lähteet, muttei voi paljastaa niitä paljastamatta samalla, että hän on laittomasti saatuun dataan esiselvityksensä perustanut.

Koska Loppupohdinta-kappaleessa on peräti 7 mahdollista vastaavuutta niin on myös mahdollista, että suuri osa Scheininin ’analysoiman’ Loppupohdinnan vastaavuuksista on kasvatustieteen pohdinnoissa käytettävää yleistä lauseenmuodostusta. Ainahan gradun tekijä työstää tekstiään yhteydessä alan aiempaan kirjoittamiseen eikä kaikkia vastaavia lauserakenteita voi esittää lainauksena lähdeviitteineen. Osa näistä 7 vastaavuudesta on hyvin lyhyitä, joten kyseessä saattaa olla täysin sallittu vastaavuus.

Tämän enempää sisältöanalyysiä Scheininin esiselvitys ei ansaitse, koska Scheininin rajuimmat väitteet perustuvat vain tähän Loppupohdinta-osioon, joka on hyvin pieni osa koko Huhtasaaren gradua.

 

Poimintoja toisen esiselvityksen tekstistä 

”Scheinin mukaan Huhtasaari päättää työnsä lukuun Loppupohdinta, josta merkkimääräisesti laskettuna 80 prosenttia kopioitu aikaisemmilta opinnäytetyön tekijöiltä ilman asianmukaisia lähdemerkintöjä.”

Edellä kuvatusti tällaisen prosenttiluvun heittäminen ilman tarkempaa analyysia, mistä vastaavuus koostuu on vastuutonta. Valtamedia jakoi nimenomaan tätä 80% vastaavuutta jopa otsikoissaan tavalla, joka jätti asiaan perehtymättömille lukijoille mielikuvan, että 80% kuvaa koko gradun vastaavuuksia. Kuitenkin Loppupohdinta-osio on vain 5% koko gradun 71 sivun mitasta!

Huhtasaari moittiikin vastineessaan Scheinin työn epätarkkuuksia ja esittää myös epäilyn, että Scheinin on hyödyntänyt ilman lupaa julkisessa levityksessäkin ollutta digitaalista plagiaatintunnistusohjelmiston dataa:

”Edelleen menettelyn moitittavuutta osoittaa esiselvittäjäksi nimetyn Patrik Scheininin selvityksen heikko taso. Sen lisäksi, että minun on lähes mahdotonta muistaa, miten olen 15 vuotta sitten työni toteuttanut, Scheininin selvityksestä on vaikea käsittää, mitä toimintaa hän moittii. Scheinin on myös, mitä ilmeisimmin saanut käyttöönsä plagiaatintunnistusohjelman raportin, jota ei ole kuitenkaan saatettu minun nähtäväkseni.”

Lähdeluetteloon liittyvän virheellisen väitteen Scheinin joutui esiselvityksessään myöntämäänkin Huhtasaaren vastineen jälkeen:

”Samoin Scheinin on väittänyt, että lähdeluetteloni lähteistä kolmannes ei olisi mukana tekstissä. Väite on myös tältä osin virheellinen. Olen verrannut tekstiäni ja lähdeluetteloani ja huomannut, että tekstistä puuttuu yhteensä kuusi lähdeluettelossa mainitusta lähteestä. Lähteitä on kirjattu yhteensä 45. Lähdeluettelossani on siten 13 prosenttia ylimääräisiä lähteitä, ei suinkaan kolmannes.”

 

Hallinto-oikeudellinen näkökulma

Huhtasaari esitti vastineissaan tähän heti ensimmäisen esiselvityksen päätöksen jälkeen rehtori Keijo Hämäläisen päätöksellä aloitettuun täysin identtiseen toiseen esiselvitykseen samasta asiasta voimakkaan protestinsa:

”Rehtorin päätöksellä käynnistetty uusi menettely on kaikin puolin epäasianmukainen. Esiselvitys voidaan käynnistää ainoastaan, mikäli se on perusteltua tieteellisen tutkimuksen laadun säilytämiseksi. Samaa hallinto- oikeudellista asiaa ei voida tutkia uudelleen, vaikka hallinto-oikeuden viranomainen olisi tehnyt virheellisen päätöksen. Kaikkia hallinnossa asioivia on kohdeltava tasapuolisesti, eikä minua voida asettaa eriarvoiseen asemaan vain poliittisen urani perusteella, kuten käsillä olevassa asiassa on toimittu.

Menettely viittaa kaikilta osin tavoitteeseen haitata poliittista uraani. Tutkielmani on valmistunut 15 vuotta sitten, jonka jälkeen esiselvitys on jo kertaalleen suoritettu ja jonka perusteella rehtori on tehnyt päätöksensä. Tämän jälkeen esiselvitys on päätetty käynnistää uudelleen valitusosoituksen sekä hallinto-oikeuden säännösten ja periaatteiden vastaisesti. Mikäli en olisi poliittisesti tunnettu henkilö, edes ensimmäistä esiselvitystä ei olisi nähdäkseni käynnistetty. Toista ei varmasti. Uuden esiselvityksen käynnistäminen ei perustu tieteellisen tutkimuksen laadun intressiin, vaan minun urani vaikeuttamiseen. Yliopiston ei tulisi osallistua tällaiseen toimintaan.”

Huhtasaari moittii myös esiselvitysprosessista vastanneen Jyväskylän yliopiston rehtorin Keijo Hämäläisen omavaltaista toimintaa:

”Toisessa esiselvityksessä rehtori on tehnyt 9.8.2018 päätöksen, jolla hän on myöntänyt itselleen lisäajan esiselvityksen valmistumista varten. Rehtorin päätöksen mukaan ’esiselvitys on kesäajasta johtuen viivästynyt, eikä sitä saada määräaikaan 9.8.2018 mennessä valmiiksi’. Päätöksessä on viitattu tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeeseen, jonka mukaan ’esiselvitys on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, jollei ole erityisiä syitä, joiden vuoksi selvitykseen tarvitaan pitempi aika.’

Erityisen syyn tulee liittyä itse asian laatuun tai laajuuteen. Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että sisällöltaään ja laadultaan toisiaan vastaavat asiat käsitellään yhtä nopeasti. Käsittelyajasta poikkeamisen on perustuttava tapaukseen liittyviin erityisiin olosuhteisiin.
Vireillä oleva esiselvitysmenettely on käynnistetty uudelleen asiassa, jonka rehtori on jo kertaalleen ratkaissut 16.4.2018. Ensimmäinen esiselvitys on saatettu päätökseen määräajassa. Käsillä oleva asia ei poikkea millään tavoin aikaisemmin vireillä olleesta menettelystä. Kyseessä on sama 15 vuotta sitten valmistunut Pro Gradu -tutkielmani ja samat kertaalleen tutkitut väitteet plagioinnista. Kesälomaa ei voida pitää sellaisena itse asiaan liittyvänä erityisenä syynä, jonka nojalla rehtori voisi myöntää itselleen lisäajan. Rehtorin on tullut varautua kesälomien mahdollisesti aiheuttamaan menettelyn viivästymiseen.

Jyväskylän yliopisto on lisäksi loukannut tekijänoikeuksiani jakamalla luvatta Pro Gradu -tutkielmaani pdf -muodossa. Nyt rehtori on päättänyt vielä myöntää TENK:n ohjeiden ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti itselleen lisäajan esiselvityksen laatimista varten. Rehtori toimii päätöksenteossaan virkavastuulla, minkä vuoksi pidän rehtorin piittaamattomuutta menettelysäännöistä ja hallintoperiaatteista hyvin moitittavana. Lisäajan myöntäminen loukkaa jälleen oikeuksiani.”

 

Yhteenveto

  1. Mitään aitoa tiedeyhteisön motiivia Huhtasaaren 15 vuotta sitten julkaistun luokanopettajan gradun uudelleen tutkimiselle ei ollut tutkinnon 5 vuoden valitusajan umpeuduttua.
  2. Prosessiin sisältyy vakavia tekijänoikeusloukkauksia (Jyväskylän yliopiston kirjasto, Tuomas Tiainen, analyysiohjelmistojen lisenssinhaltijat), jotka olisi rikosilmoitusten kautta syytä saattaa poliisin tutkittaviksi
  3. Molemmat esiselvitykset on tehty tätä tekijänoikeusloukkauksilla saavutettua digitaalista materiaalia hyödyntäen. Tämä on loukannut Huhtasaaren oikeuksia, sillä 2003 tällaisia menetelmiä ei ollut eikä Huhtasaari nyt ole antanut jälkikäteenkään lupaa gradunsa digitointiin.
  4. Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläisen hallinnollista toimintaa tulisi tarkastella hallinto-oikeudessa. On hyvin omituista, että 15 vuotta vanhaa gradua lähdetään tässä mitassa tutkimaan. Varsinkin toisen identtisen esiselvityksen aloittaminen samasta asiasta rikkoo hyvää hallintotapaa räikeästi. Myös rikostutkinta virkarikoksesta voisi olla mahdollinen.
  5. Svenska Ylen artikkeli, joka osaltaan johti tähän toiseen esiselvitykseen vaikuttaa mm. 30% vastaavuusväitteidensä osalta valheelliselta ja herjaavalta, koska Scheininin esiselvitys ei väitettä tue. Svenska Ylen kohdalla olisi hyvä tutkia kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön mahdollinen täyttyminen rikosilmoitus jättämällä.

 

PS. Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen on käynyt myös oman alaisensa professori Tapio Puolimatkan kimppuun Puolimatkan kristillisten arvojen takia. Tämä tosiasia herättää sen kysymyksen, että onko Huhtasaaren gradun vainoaminenkin Hämäläisen tekemää henkilökohtaista ajojahtia kristillisiä arvoja edustavia henkilöitä kohtaa?

 

Panu Huuhtanen, Reformin eduskuntavaaliehdokas