Kantelu Helsingin poliisilaitoksen toiminnasta 6.12.2017 Kattilamielenosoituksessa

KANTELU EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE

Vaadin tutkittavaksi Helsingin poliisilaitoksen toiminnan 6.12.2017 järjestämässäni mielenosoituksessa. Mielenilmaus alkoi klo 21 ja poliisi keskeytti tapahtuman voimakeinoin ilman laillista syytä klo 22.30. Keskeytyksen määräsi ylikomisario Seppo Kujala.

Olin kaksi kuukautta ennen itsenäisyyspäivää käynyt Eduskuntatalolla joka perjantai klo 14 Kattilavallankumouksen etkot -nimisissä mielenosoituksissa saman järjestäjäporukkamme kanssa. Joka kerran olin keskustellut poliisin ennaltaehkäisevän toiminnan yksikön kanssa yli yön mielenosoituksestamme, joka oli tarkoitus järjestää 6.12. Poliisilla piti todellakin olla tieto mielenilmauksestamme ajoissa ja mahdollisuus resurssoida partio suojaksemme.

Olen myös tuntenut Helsingin poliisilaitoksen ennaltaehkäisevän toiminnan yksikön poliisit 2,5 vuotta ja tehnyt heidän kanssaan koko ajan hyvää yhteistyötä. Olen järjestänyt kymmeniä mielenilmauksia Helsingissä täysin rauhanomaisesti ja poliisien kanssa sovitun mukaisesti. Tämän voitte ko. yksiköstä varmentaa. Siksikin pidän Helsingin poliisin voimankäyttöä ja vapaudenriistoani kohtuuttomana. Kantelu vapaudenriistostani on käsitelty erillisessä osiossa tässä samassa asiakirjassa.

Tein hyvissä ajoin (1.12.2017) poliisille nettipalvelun kautta virallisenkin ilmoituksen mielenosoituksen järjestämisestä 06.12. klo. 21.00 – 07.12. klo. 21.00. Kuten poliisin 5.12.2017 antamista päätöksestä yleisökokouksen järjestämisestä ilmenee, tilaisuuden tarkoituksena oli juhlia Suomen 100 -vuotista itsenäisyyttä ja vaatia sen palauttamista.

Kyseisellä 5.12.2017 annetulla päätöksellä, joka minulle kirjallisesti annettiin 6.12.2017 klo 20 (liitteet 1 ja 2), poliisi muutti mielenosoituksen järjestämisaikaa siten, että tilaisuus voidaan pitää 06.12. klo. 21.00 – 22.30 ja 07.12. klo. 10.00 – 21.00.

Liite 1:

 

Liite 2:

 

En suostunut allekirjoittamaan keskeytyspäätöstä vastaanotetuksi, koska pidin määräystä laittomana. Koska poliisin määräys mielenosoituksen keskeyttämisestä oli mielestäni laiton, en myöskään suostunut keskeyttämään mielenosoitusta 22.30 paikalle tulleen poliisiyksikön vaatimuksesta. Kieltäytymiseni johdosta minut otettiin kiinni ja vietiin putkaan yöksi.

Mielenosoituksen keskeyttäminen oli lain vastainen seuraavista syistä:

Perustuslain 13 §:n mukaan jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Kokoontumislain 19 §:n mukaan poliisin tehtävänä on turvata kokoontumisvapauden käyttämistä.

Perustuslaki siis antaa jokaiselle oikeuden mielenosoitusten järjestämiseen ja kokoontumislaki säätää poliisille velvollisuuden turvata perustuslaissa säädetyn kokoontumisvapauden käyttämistä. Poliisin päätöstä keskeyttää järjestämäni mielenosoitus 6.12.2017 on arvioitava tätä lainsäädännöllistä taustaa vasten.

Kokoontumislain 21 §:n mukaan päällystöön kuuluvalla poliisilla on oikeus keskeyttää yleinen kokous tai määrätä se päättymään, elleivät muut toimenpiteet ole osoittautuneet riittäviksi siinä tapauksessa, jos kokouksen jatkamisesta aiheutuu välitöntä vaaraa ihmisten turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle tai kun yleistä kokousta järjestettäessä muutoin toimitaan olennaisesti lainvastaisesti.

Poliisin 5.12. antaman kirjallisen määräyksen (liite 1 ja 2, edellä) mukaan mielenosoitus tulee keskeyttää klo. 22.30 koska poliisi ei voi riittävästi toteuttaa mielenosoitukseen liittyvää turvaamisvelvollisuuttaan.

Totean, että poliisilla ei tällä perusteella ole lain mukaan oikeutta keskeyttää mielenosoitusta. Yleisen kokouksen keskeyttämisoikeus on vain silloin, jos yleisen kokouksen jatkamisesta aiheutuu välitöntä vaaraa. Jos tämä edellytys ei täyty, silloin poliisilla ei ole lupa keskeyttää mielenosoitusta. (Asiassa ei ole edes väitetty, että mielenosoituksessa olisi toimittu olennaisesti lain vastaisesti, mikä olisi ollut toinen laillinen peruste mielenosoituksen keskeyttämiselle.)

Järjestämässäni mielenosoituksessa ei ollut minkäänlaisia järjestyshäiriötä. Mielenosoitusta seuraamassa ei ollut yleisöä, joka olisi käyttäytynyt vihamielisesti tai jota kohtaan mielenosoittajat olisivat käyttäytyneet vihamielisesti. Mielenilmauksemme oli erittäin rauhallinen eikä minkäänlaista uhkaa tai häiriötä tapahtumaamme kohtaan esiintynyt. Päivän muissakin tapahtumissa 6.12. oli poliittisten vastavoimiemme (Antifa ym. äärivasemmistolaiset aktivistit) vastamielenosoitukset kansallismielisiä kohtaan olleet laimeita ja väkivallattomia.

Ei voi vakavasti väittää, että mielenosoituksen jatkumisesta olisi aiheutunut välitöntä vaaraa ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle. Tämä laissa säädetty edellytys mielenosoituksen keskeyttämiselle ei täyty. Poliisi ei missään vaiheessa ole väittänytkään, että mielenosoituksen jatkamisesta olisi aiheutunut välitöntä vaaraa. Tämä ei siis ole ollut mielenosoituksen keskeyttämisen syynä.

Tapahtumien rauhallisen kulun voi todeta vaikka linkin videotallenteesta (mielenosoitus alkaa kohdasta 18.30). Videon kohdassa 52.48 poliisin edustaja ilmoittaa megafonilla, että mielenosoitus keskeytetään. Paikalle jääneet syyllistyisivät niskotteluun ja otettaisiin kiinni.

https://www.youtube.com/watch?v=6vxEuWpw9ks

Jotta poliisilla olisi oikeus keskeyttää mielenosoitus, tämä edellyttää lain 21 §:n mukaan, että muut toimenpiteet eivät ole osoittautuneet riittäviksi. Totean, että poliisi ei yrittänyt tilanteessa mitään muita toimenpiteitä. Poliisi tuli paikalle 6.12. keskeyttääkseen mielenosoituksen, mitään muita vaihtoehtoja ei esitetty. Tälläkin perusteella mielenosoituksen keskeyttäminen oli laiton. Myöskään kirjallisessa keskeyttämispäätöksessä ei esitetä mitään vaihtoehtoja.  Poliisi laiminlöi velvollisuutensa yrittää muiden toimenpiteiden käyttämistä mielenosoituksen keskeyttämisen sijasta.

Se, mikä poliisin 5.12.2017 antamassa kirjallisessa päätöksessä kiinnittää huomiota on se, että aiotun mielenosoituksen keskeyttämispäätöstä ei tehty kokoontumislain 21 §:n mukaan, vaan poliisi perustelee kirjallista päätöstään kokoontumislain 20 §:llä. Kirjallisessa päätöksessä todetaan, että kokoontumislakia koskevassa hallituksen esityksen mukaan poliisi voisi antaa määräyksiä mm. kokouksen järjestämisajasta, ja ne voisivat koskea esim. tilaisuuden päättymisaikaa.

Pidän selvänä, että poliisin 5.12.2017 antama kirjallinen päätös järjestämäni mielenosoituksen keskeyttämisestä on lain vastainen. Samoin lain vastainen oli poliisin suorittama tosiasiallinen mielenosoituksen keskeyttäminen itsenäisyyspäivän iltana.

Perustelen kantaani seuraavasti:

Kokoontumislain 20 § antaa poliisille valtuuden antaa yksittäisiä mielenosoituksia koskevia ohjeita ja määräyksiä. Hallituksen esityksessä HE 145/1998 todetaan, että kyseisessä pykälässä painottuu suositusluonteisten ohjeiden ensisijaisuus sitoviin määräyksiin nähden.

Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi seuraavaa: ”Pykälän tarkoituksena on määritellä poliisin määräysvallan rajat yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämisessä. Yleisten kokousten osalta rajojen määrittelyllä lain tasolla on erityisen suuri merkitys kokoontumisvapauden kannalta. Antaessaan sitovia määräyksiä poliisin olisi otettava erityisesti huomioon lakiehdotuksen 19 §:n 1 momentissa poliisille asetettu velvollisuus turvata kokoontumisvapauden käyttämistä. Poliisin määräysvalta yleisissä kokouksissa on siten ulottuvuudeltaan rajatumpi kuin yleisötilaisuuksissa.”

Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että pykälän lähtökohtana on, ettei yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämistä tulisi tarpeettomasti rajoittaa määräyksillä, jotka eivät ole välttämättömiä. Lisäksi määräyksillä asetettujen rajoitusten tulisi olla oikeassa suhteessa niiden tavoitteeseen.

Hallituksen esityksessä todetaan, että lain 20 §:n nojalla poliisi voisi antaa määräyksiä myös tilaisuuden järjestämisajasta. Ne voisivat koskea esimerkiksi tilaisuuden päättymisaikaa sekä eräissä poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa myös tilaisuuden ajoittumista kirkollisiin juhlapäiviin.

Hallituksen esityksen mukaan 20 § olisi luonteeltaan yleissäännös. Kokoontumislaissa olisi lisäksi poliisin määräysvaltaa koskevia erityissäännöksiä, joiden soveltaminen olisi ensisijaista suhteessa tähän pykälään.

Kokoontumislain 21 § on sellainen hallituksen esityksessä tarkoitettu erityissäädös, jota on ensisijaisesti noudatettava päätettäessä mielenosoituksen keskeyttämisestä tai päättämisestä. Hallituksen esityksessä todetaan, että kokouksen keskeyttämis- ja päättämisperusteet on 21 §:ssä määritelty mahdollisimman suppeasti ottaen huomioon toimenpiteen keskeisen merkityksen kokoontumisvapauden käytölle. Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi, että turvallisuuden vaarantuessa puheenjohtajalla ja järjestäjällä olisi ensisijainen vastuu kokouksen keskeyttämisestä tai päättämisestä poliisiin nähden. Hallituksen esityksen mukaan tämä on perusteltua, sillä lakiehdotuksen 17 §:n nojalla vastuu järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä kuuluu ensisijaisesti heille. Lisäksi hallituksen esityksessä todetaan, että pykälän 2 momentissa säädettävät poliisin keskeyttämis- ja päättämisoikeuden perusteet edellyttäisivät aina, että muut toimenpiteet eivät ole osoittautuneet riittäviksi. Hallituksen esityksen mukaan tämä korostaa poliisin antamien ohjeiden ja määräysten ensisijaisuutta kokouksen keskeyttämiseen tai päättämiseen nähden.

Hallituksen esityksessä todetaan, että poliisin valinta kokouksen keskeyttämisen ja päättämisen välillä määräytyisi tapauskohtaisesti. Jos järjestys ja turvallisuus voitaisiin palauttaa kokouksen väliaikaisella keskeytyksellä, ei sen päättäminen kokonaan olisi perusteltua. Tässäkin kohden poliisin tulisi noudattaa toiminnassaan yleistä periaatetta kokoontumisvapauden käyttämisen turvaamisesta.

Johtopäätökseni laintulkinnasta:

Laista ja hallituksen esityksestä käy ilmi, että lain 21 §:ssä säädetään ne edellytykset, joiden täyttyessä mielenosoitus voidaan keskeyttää. Hallituksen esityksen mukaan lain 20 § on yleissäännös, ja siten esimerkiksi kokoontumislain 21 § on erityissäännös, joka on ensisijainen suhteessa 20 §:ään. Jo pelkästään lain sisäisen logiikan kannalta on selvää, että poliisin oikeus keskeyttää mielenosoitus riippuu 21 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymisestä. Kuten 21 §:ää koskevassa hallituksen esityksen tekstissä todetaan, kokouksen keskeyttämis- ja päättämisperusteet on 21 §:ssä määritelty mahdollisimman suppeasti ottaen huomioon toimenpiteen keskeisen merkityksen kokoontumisvapauden käytölle. Näin ollen ei voida pitää hyväksyttävänä sitä, että poliisi omavaltaisesti laajentaa mielenosoituksen keskeyttämisvaltaansa sellaisilla perusteilla, jotka eivät käy ilmi lain 21 §:ssä. Ottaen huomioon kokoontumisvapauden keskeisen merkityksen demokraattisessa oikeusvaltiossa, lainsäätäjällä on ollut hyvät syyt asettaa tiukat ja suppeasti määritellyt edellytykset mielenosoitusten keskeyttämiselle. Tämä on lainsäätäjän perusteltu valinta, eikä voida pitää hyväksyttävänä sitä, että laissa määrätyt edellytykset voitaisiin sivuuttaa poliisin hallinnollisin määräyksin tai omavaltaisin laintulkinnoin.

On tärkeä myös muistaa, että kokoontumisvapaus on jokaiselle turvattu perustuslain säännöksellä. Perustuslain 13 §:n mukaan tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Kokoontumisvapauden rajoitukset tulee siis olla säädelty lain tasoisin säädöksin. Kokoontumislain 20 §:n lakitekstissä ei todeta poliisilla olevan oikeutta keskeyttää mielenosoitusta 20 §:n nojalla. Sen sijaan kyseistä pykälää koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että poliisilla on oikeus antaa myös määräyksiä, jotka koskevat tilaisuuden päättymisaikaa. On tärkeä huomata, että hallituksen esityksessä ei voida tällaisesta asiasta perustuslain nimenomaisen määräyksen mukaan päättää. Poliisin toimivallan tässä asiassa tulee perustua lakiin, ei hallituksen esitykseen.

Totean, että myös varsinaisen keskeyttämistä säätelevän 21 §:n mukaan poliisin oikeus keskeyttää mielenosoitus on vasta toissijainen oikeus. Tämän oikeuden käyttäminen edellyttää 21 §:n mukaan, että muut toimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Lisäksi kokoontumislain 20 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että antaessaan sitovia määräyksiä poliisin olisi otettava erityisesti huomioon poliisille asetettu velvollisuus turvata kokoontumisvapauden käyttämistä. Hallituksen esityksen mukaan pykälän lähtökohtana on, ettei yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien järjestämistä tulisi tarpeettomasti rajoittaa määräyksillä, jotka eivät ole välttämättömiä. Lisäksi määräyksillä asetettujen rajoitusten tulisi hallituksen esityksen mukaan olla oikeassa suhteessa niiden tavoitteeseen.

Sen sijaan siis, että poliisi olisi laissa edellytetyllä tavalla turvannut tai pyrkinyt turvaamaan kokoontumisvapautemme käyttämistä, poliisi esti meitä käyttämästä perustuslaissa turvattua kokoontumisvapauttamme. Poliisin päätös keskeyttää mielenosoitus ei missään tapauksessa ollut välttämätön eikä oikeasuhtainen toimenpide.

Havaintoja poliisin päätöksen perusteluista:

Poliisi perustelee 5.12.2017 antamaansa kirjallista päätöstä muun muassa siten, että poliisi ei voi riittävästi toteuttaa mielenosoitukseen liittyvää turvaamisvelvollisuuttaan ”yöaikana ja sitä seuraavana aamupäivänä suurten ihmismäärien ja muiden tehtäviensä vuoksi.” Kuitenkin päätöksessä todetaan, että mielenosoitusta voidaan jatkaa 7.12.2017 klo. 10.00 alkaen. Päätökseen siis sisältyy se erittäin suuri ristiriita, että päätöksen perustelujen mukaan poliisi ei pysty toteuttamaan turvaamisvelvollisuuttaan aamupäivällä 07.12, mutta kuitenkin poliisi myöntää luvan jatkaa mielenosoitusta 07.12. klo. 10.00 alkaen. Tämä herättää kysymään, mikä oli poliisin todellinen syy keskeyttää järjestämäni mielenosoitus itsenäisyyspäivän iltana.

Kyseisessä poliisin päätöksessä todetaan, että ”muut 6.12.2017 Helsingin keskustassa järjestettäväksi ilmoitetut mielenosoitukset on ilmoitettu kestämään keskimäärin muutaman tunnin ja päättyväksi viimeistään klo. 21.00, joten eri mielenosoituksia kohdellaan yhdenvertaisesti järjestämisajan ja keston suhteen.”

Tämäkin perustelu vaikuttaa kummalliselta. Jos muut mielenosoitukset päättyivät viimeistään klo. 21.00, miten on mahdollista, että poliisi ei olisi pystynyt toteuttamaan järjestämääni mielenosoitukseen liittyvää turvaamisvelvollisuuttaan enää 22.30 jälkeen? Jos poliisilla on ollut resursseja toteuttaa turvaamisvelvollisuuttaan Helsingissä usean eri mielenosoituksen osalta klo. 21.00 saakka, miten voisi olla uskottavaa, että poliisi ei pysty toteuttamaan turvallisuusvelvollisuuttaan yhden ainoan ja rauhassa sujuneen mielenosoituksen osalta klo. 22.30 jälkeen?

Totean, että poliisin perustelut mielenosoituksen keskeyttämiselle eivät ensinnäkään olleet lainmukaiset ja toiseksi perustelut eivät ole uskottavat.

Poliisin tilannejohto pystyi seuraamaan mielenosoituksemme kulkua realiaikaisesti useammankin youtube-kanavan kautta 6.12.2017 klo 21 alkaen. Tilannejohto pystyi toteamaan mielenosoituksen hyvin rauhalliseksi ja väkimäärältään hyvin hallittavaksi. Sitä suuremmassa määrin päätös voimakeinojen käyttöön laillista mielenilmausta vastaan vaikuttaa virheelliseltä ja laittomalta.

 

KIINNIOTTOKANTELU:

Laittomana pitämäni keskeytyspäätös johti myös laittomana pitämääni vapaudenriistooni ajalle 6.12. klo 22.30 – 7.12. klo 08.00. Myöskään vapaudenriistolleni ei ilmoitettu mitään syytä. Myös vapaudenriistoni osalta vaadin tutkimaan poliisin toimien laillisuuden. Vapaudenriistoni määräsi rikoskomisario Petri Juvonen, jonka toiminnan laillisuuden haluan tutkittavan. (Liitet 3 ja 4, kiinniottopöytäkirja):

Liite 3:

 

Liite 4:

 

Aloitan vapaudenriistoani koskevan kantelun lainauksella ylikomissario Jere Roimun haastattelusta Helsingin Sanomien kotisivuilla 11.12.2017:

”Helsingin poliisi ei tehnyt itsenäisyyspäivänä mielivaltaisia kiinniottoja. Se on ylikomisario Jere Roimun vastaus kiivaana käyvään verkkokeskusteluun.

Poliisi pyrkii Roimun mukaan aina turvaamaan järjestyksen niin, että se joutuu puuttumaan mahdollisimman vähän yksilönvapauksiin. Tämän vuoksi poliisi pyrkii mielenosoituksissa ensin poistamaan henkilön paikalta. Kiinniotto tulee mahdolliseksi vasta sen jälkeen, jos poistamisella ei ole tai uskota olevan toivottua vaikutusta.”

Olen ylikomissario Roimun kanssa osittain erimieltä ja osittain samaa mieltä asiassa. Erimieltä olen siitä, etteikö Helsingin poliisi olisi tehnyt itsenäisyyspäivänä yhtään mielivaltaista kiinniottoa. Vapauteni riistäminen itsenäisyyspäivänä oli selvästi lain vastainen ja mielivaltainen. Sen sijaan samaa mieltä olen kokemukseni perusteella ylikomissarion kanssa siitä, että ensisijainen keino poliisilla on mielenosoittajan poistaminen paikalta. Minunkin kokemukseni mukaan poliisi ryhtyy kiinniottoon vasta toissijaisena vaihtoehtona. Poliisi ei jostakin syystä menetellytkään tällä tavalla oman käytäntönsä mukaisesti riistäessään vapauteni itsenäisyyspäivän iltana.

Käytän videotallenteita mielenosoituksesta kuvaamaan sitä, miten tilanne mielenosoituspaikalla eteni:

Tässä on lyhyt videotaltiointi laittomana pitämästäni vapaudenriistosta:

https://www.youtube.com/watch?v=qx2GTC0Aaa8

Tässä pidempi video, jossa laittomana pitämäni vapaudenriisto tapahtuu kohdassa 59min.

https://www.youtube.com/watch?v=LazfTcNvvRU

Videosta ilmenee, että varsinaiset mielenosoitusrakennelmat (soppatykki, pöydät ym.) on koottu jo poliisin määräämään aikaan (klo 22.30) pois. Soppatykkikin on viety autolla pois. Äänimieskin ilmoittaa pidemmässä videossa, että purkaa äänilaitteet ja noudattaa omalta osaltaan poliisin käskyä keskeyttää mielenilmaus.

Itse ilmoitan videossakin kuuluvasti, että pidän poliisin keskeytyskäskyä laittomana, enkä aio paikalta poistua. Tässä vaiheessa poliisin suorittamalle vapaudenriistolle ei ole enää yhtään mitään perusteita. Koska äänentoistokin on purettu, niin myöskään järjestyslain hiljaisuus-vaatimus yöaikaan ei voi olla kiinniottoni syy.

Videoista ilmenee, kuinka istun puistonpenkillä, kun mellakkapoliisin johtaja käskee minun poistua alueelta. Varsinainen mielenilmaus rakenteineen ja äänentoistoineen on jo purettu, joten kiinniotolleni on mahdoton keksiä mitään perusteita. Jos haluan kansalaisena viettää Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa Eduskuntatalon Pikkuparlamentin puistossa, niin miten se voi olla syy riistää vapauteni?

Vapaudenriistossani ei ollut kysymys ainoastaan Helsingin poliisin vakiintuneen käytännön rikkomisesta, sillä tuo käytäntö perustuu lakiin ja kyse oli myös lain rikkomisesta.

Poliisilain 1 luvun 2 §:n mukaan poliisin on kunnioitettava perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä toimivaltuuksia käyttäessään valittava perusteltavissa olevista vaihtoehdoista se, joka parhaiten edistää näiden oikeuksien toteutumista.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen 9 artiklan mukaan ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen.

Poliisilain 1 luvun 2 §:n mukaan poliisin olisi pitänyt turvautua keinoon, joka vähiten loukkaa vapauttani. Mielenosoituksesta poistamisen olisi pitänyt tulla ensisijaisena toimenpiteenä kysymykseen, ei suinkaan putkaan vieminen. Tosin mielenosoituksesta poistaminenkin olisi ollut laiton toimenpide, koska mielenosoituksen keskeyttäminenkin oli laiton toimenpide.

Poliisilain 1 luvun 3 §:n mukaan poliisin toimenpiteiden on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen, vaarallisuuteen ja kiireellisyyteen, tavoiteltavaan päämäärään, toimenpiteen kohteena olevan henkilön käyttäytymiseen, ikään, terveyteen ja muihin vastaaviin häneen liittyviin seikkoihin sekä muihin tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Lisäksi 4 §:n mukaan poliisin toimenpiteillä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää eikä kenellekään saa aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi.

Näiden pykälienkin valossa vapauteni riistäminen itsenäisyyspäivän iltana oli selvä poliisin ylilyönti.

Poliisilain 2 luvun 10 §:ssä säädetään henkilön kiinniottamisen edellytyksistä. Tämän mukaan henkilö voidaan ottaa kiinni, jos paikalta poistaminen on todennäköisesti riittämätön toimenpide eikä rikosta voida muuten estää taikka häiriötä tai vaaraa muuten poistaa.

Kiinniottamisen ensimmäinen edellytys on siis lain mukaan se, että paikalta poistaminen on todennäköisesti riittämätön toimenpide. Ottaen huomioon mielenosoituksen kaikinpuolisen rauhallisen sujumisen ja rauhallisen käyttäytymiseni kiinniottotilanteessa ja sen, että poliisilla on jo useamman vuoden kokemus käyttäytymisestäni mielenosoituksissa poliisilla ei ollut päteviä syitä olettaa, että poistaminen paikalta olisi todennäköisesti ollut riittämätön toimenpide.

Lisäksi tulee ottaa huomioon se, että mielenosoituksen jatkamiseksi tarvittavat välineet oli jo purettu tai poistettu käytöstä poliisin tultua paikalle. Tämänkään perusteella pelkkä poistamiseni paikalta olisi taannut poliisin tavoitteleman lopputuloksen eli mielenosoituksen keskeytymisen. Poliisilain 1 luvun 2 §:n mukaan poliisin olisi pitänyt turvautua keinoon, joka vähiten loukkaa vapauttani. Lisäksi 4 §:n mukaan poliisin toimenpiteillä ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää eikä kenellekään saa aiheuttaa suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi.

Vielä totean, että minuun tai muihin mielenosoittajiin ei kohdistunut mitään ulkopuolista vaaraa, ei ennen pidätystä eikä sen aikana. Näköpiirissä ei myöskään ollut mitään uhkatekijöitä. Kiinniottamistani ei siis voida perustella myöskään suojaamistarkoituksella.

Kiinnitän huomion lisäksi vapaudenriistoni pituuteen. Minut vapautettiin putkasta vasta 8.00 seuraavana aamuna. Poliisilain 2 luvun 10 §:ssä todetaan, että kiinni otettu voidaan pitää säilössä niin kauan kuin on todennäköistä, että hän syyllistyy 1 momentissa tarkoitettuun rikokseen taikka aiheuttaa häiriötä tai vaaraa, kuitenkin enintään 24 tuntia kiinniottamisesta.

Kiinniottoni tapahtui klo. 22.30, jolloin poliisi keskeytti järjestämäni mielenosoituksen. Tiedustelin syytä poistumiskehotukselle, mutta sitä ei minulle annettu. Minulle vastattiin, että se ei kuulu tähän, ennen kuin minut kannettiin poliisiautoon ja sieltä putkaan. Tämän jälkeen muut mielenosoittajat poistuivat paikalta varsin pian. Sen lisäksi, että kiinniottoni oli laiton, ei poliisilla ollut mitään pätevää syytä pitää minua kiinniotettuna varsinkaan enää sen jälkeen kun muut mielenosoittajat olivat poistuneet paikalta eli noin klo 23. Kiinniottoni oli myös ajallisen kestonsa puolesta täysin ylimitoitettu.

Eduskunnan oikeusasiamies on käsitellyt ratkaisussa Dnro 2037/4/08 poliisin kiinniotto-oikeutta mielenosoituksen yhteydessä. Vaikka kyseistä ratkaisua ei ole tehty nykyisen poliisilain voimassaollessa tulee huomio kiinnittää muun muassa seuraaviin ratkaisussa todettuihin lausumiin: ”Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen tehokkuus ei saa ylikorostua perusoikeuksien kustannuksella.” Lisäksi ratkaisussa todetaan mm. että ”Poliisin toimenpiteen edellytykseksi tulisi nykyisen lainsäädännön mukaan kuitenkin asettaa, että toimenpiteen kohde on jollakin menettelyllään myötävaikuttanut toimenpideperusteen syntymiseen ja tämä menettelyn moitittavuus on oikeasuhtainen toimenpiteen ankaruuteen nähden.”

Lopuksi otan esille seikan, joka tekee tässä kantelussa tarkoitetusta poliisin toiminnasta erityisen moitittavaa. Järjestämäni rauhanomainen mielenosoitus oli suunnattu yhteiskunnassamme havaitsemiamme epäkohtia vastaan. Yksi epäkohdista on kansalaisten sananvapauden voimakas kapeneminen mm. suhteessa pakolaispolitiikkaan ja haluumme erota EU:sta Suomen itsenäisyyden palauttamiseksi. Olemme jo pitkään (itse olen ollut yhteiskunnallisesti aktiivinen 2,5 vuotta) huomanneet myös poliisin toiminnassa politisoitumista ja syrjiviä käytänteitä laillista mielenosoitusliikettämme kohtaan.

Kun poliisi julkisen vallan edustajana tulee laittomin voimakeinoin rajoittamaan julkiseen valtaan kohdistuvaa rauhanomaista mielenilmausta, on tilanne demokraattisessa oikeusvaltiossa erittäin huolestuttava. Historia ja nykypäivä tarjoavat lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka erilaisissa diktatuureissa julkinen valta on käyttänyt pakkotoimia julkista valtaa arvostelevia henkilöitä kohtaan heidän vaientamisekseen. Sen sijaan demokraattisessa oikeusvaltiossa tällaisen ei pitäisi olla mahdollista. Demokratian ytimeen kuuluu se, että myös enemmistön kannasta poikkeavat ja tai valtaa pitäviä vastustavat äänet ovat yhteiskunnassa sallittuja, eikä niitä saa tukahduttaa. Poliisin toiminta ei näin ollen suuntautunut vain minua vastaan. Se suuntautui julkisen vallankäytön kritisoimisen vapautta ja demokratiaa vastaan. Nyt puhutaan siis erittäin suuresta ja vakavasta asiasta. On erittäin huolestuttavaa, jos tässä kantelussa tarkoitetut poliisin toimet hyväksytään ja poliisin sallitaan jatkaa Suomessa tällaista toimintaa.

Vihdissä 3.2.2018

Panu Huuhtanen, p. 050 593 4038